Palvelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
työntekijöille ja toimijoille

Taloudellisen avustamisen periaatteet

Diakonian apu on ensisijaisesti henkistä ja hengellistä tukea eli keskustelua ja sielunhoitoa. Taloudellinen avustaminen on osa ihmisten kokonaisvaltaista kohtaamista, ei erillistä vain rahaa tai ruokaa käsittelevää toimintaa. Tuki on pääsääntöisesti tilapäistä ja kertaluonteista avustamista odottamattomissa kriisitilanteissa.

Diakoniatyöntekijälle tarkempia neuvoja periaatteista ja toimintamalleista.

Kirkon diakoniatyön taloudellisen avustamisen periaatteita

  1. Diakonian tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. (Kirkkojärjestyksen 4.luku 3§) Tämä koskee myös taloudellista apua.

  2. Vastuu kansalaisten perustoimeentulosta kuuluu lakisääteisesti yhteiskunnalle. Diakonia-avustus ei voi korvata yhteiskunnan vastuuta. Jos avun tarvitsija ei saa hänelle lain mukaan kuuluvaa etuutta, häntä autetaan sen hankkimisessa. Jos avun tarvitsijalle kuuluvaa lain edellyttämää sosiaaliturvaa on loukattu, häntä autetaan kääntymään kunnan sosiaaliasiamiehen tai valvovan viranomaisen puoleen. Seurakunnan työntekijä voi olla mukana selvittämässä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaalle kuuluvaa etuutta.

  3. Diakoniatyössä ihminen kohdataan kokonaisuutena. Taloudellisia asioita ei voi käsitellä erillisinä muista ongelmista. Tukea ja ohjausta saatetaan tarvita hengelliseen, psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tämä edellyttää usein laaja-alaista verkostotyötä. Aineellinen tuki on vain osa kokonaisauttamista. Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus työskennellä pitkäjänteisesti yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa elämäntilanteen selkiyttämiseksi.

  4. Kirkon taloudellinen avustaminen on pääsääntöisesti kertaluonteista kriisiapua, vaikka muu tukeminen voi olla pitkäaikaista.

  5. Diakonian avustustoimintaan osoitetaan seurakunnan talous- ja henkilöresursseja. Määrärahojen lisäksi avustustoiminnassa voidaan käyttää kolehti- ja lahjoitusvaroja.

  6. Asiakkaalta pyydetään kirjallinen suostumus siihen, että työntekijä saa ottaa yhteyttä avustuksen myöntämisen kannalta tarpeellisiin tahoihin. Diakoniatyöntekijät ovat vaitiolovelvollisia. Salassapitovelvollisuus koskee myös aineellisessa avustamisessa saatuja tietoja asiakkaasta. Salassapitovelvollisuus sitoo myös diakoniatyön johtokunnan jäseniä ja diakoniarahastojen päätöksentekijöitä.

  7. Avustusprosessissa selvitetään asiakkaan taloustilanne sekä tilanteeseen johtaneet syyt. Ihmisen yksilöllinen tilanne on viimekädessä kaiken diakonisen avustamisen perusta.

  8. Maksuvaikeuksissa otetaan yhteyttä velkojaan ja selvitetään mahdollisuutta löytää sovintoratkaisu. Pienet avustukset voidaan toteuttaa paikallisen seurakunnan toimesta. Tarvittaessa suurempaa avustusta voidaan kääntyä seurakuntayhtymän, hiippakunnan tai Kirkon diakoniarahaston puoleen.

  9. Avustus myönnetään tiettyyn tarkoitukseen. Myönnetyt avustukset maksetaan aina seurakunnan diakoniatilin kautta suoraan velkojalle. Näin diakoniatyöntekijä varmistaa, että avustus käytetään siihen tarpeeseen, johon se on myönnetty. Varoja ei anneta asiakkaan omaan käyttöön.

  10. Diakoniatyössä todettu paikkakunnalla ilmenevä hätä pyritään saattamaan kunnan ja seurakunnan päättäjien tietoon.

Tämän sivun lyhytosoite:

Palaute sivun ylläpitäjälle

Kiitos palautteesta!

Sulje
Palautteen aihe Palautetta tästä sivusta Yleinen palaute Palaute Nimi Sähköpostiosoite Haluan että minuun otetaan yhteyttä
Muistathan antaa sähköpostiosoitteesi, jos haluat vastauksen!
Eteläranta 8, PL 210 00131 Helsinki | Vaihde (09) 1802 1 | Kartta Evästeet Palaute sivun ylläpitäjälle