Palvelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
työntekijöille ja toimijoille

Mahdollisimman mutkattomat suhteet

Kirkolliskokous antoi marraskuussa 2014 kirkkohallitukselle tehtävän laatia materiaalia, joka liittyy uusperheiden kohtaamiseen avioliittoon vihkimisen yhteydessä. Erityisesti tuli materiaalissa tuli ottaa huomioon perheen elämäntilanne ja lapset. 

Materiaali sisältää papille pohdittavaa ennen vihkiparin kohtaamista, tietoa uusperheestä sekä ehdotuksia vihkitoimitukseen tai avioliiton siunaamiseen. Ehdotuksia toimitusten vaihtoehtoisiksi johdantosanoiksi tai rukouksiksi löytyy tämän sivun lopussa olevasta tiedostosta. 


Virikemateriaalia avioliittoon vihkimiseen tai avioliiton siunaamiseen uusperheessä

Uudelleen avioituvien vihkitoimituksessa kirkolla on tilaisuus siunata ja rohkaista ihmisiä, jotka ovat löytäneet uuden mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi. On tärkeää, että vihkivä pappi kirkon edustajana osaa kohdata perheen aidosti, rohkaisten ja hyväksyen. Avioliittoon vihkiminen on ilon juhla.

Monet läsnäolijat, vihkipari mukaan luettuna, saattavat olla kuitenkin hämmentyneitä ristiriitaisten tunteiden keskellä. Jo ennen vihkimistä, toimituskeskustelussa papilla on tilaisuus omalla avoimuudellaan osoittaa, että hankalistakin asioista voi puhua. Ajatuksia voi jakaa, vaikka asiat eivät olisikaan ratkaistavissa. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää.

Toimituskeskustelulle onkin hyvä varata riittävästi aikaa ja tilaa. Ehkä olisi jopa hyödyllistä käydä keskustelu tavallista aikaisemmin ennen toimitusta, jotta niin parille kuin papillekin jäisi aikaa prosessoida ja ajatella mieleen nousseita asioita ennen juhlaa. Keskustelussa on tärkeää sopia, mitä puhutuista asioista voidaan käyttää vihkipuheen valmistelussa.

Mikä on uusperhe?

Uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa asuu vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi. Vuonna 2014 kaikista lapsiperheistä noin 10 % oli uusperheitä, ja niissä asui noin 9 % kaikista suomalaisista lapsista. Jos lapsi voisi olla kirjoilla molempien vanhempiensa luona, luku nousisi 15 %:iin. Noin puolet näiden perheiden vanhemmista eli vuonna 2014 avioliitossa ja puolet avoliitossa.

Vaikka kahden biologisen vanhemman muodostama ydinperhe on edelleen yleisin, ovat perhemallit jatkuvassa muutoksessa. Sukulaisten ja ystävien sekä myös seurakunnan ja papin tarjoamalla tuella on iso merkitys sille, millaisia seurauksia näillä muutoksilla on aikuisten ja lasten elämään. Ristiriitaisia tunteita herättävien tilanteiden keskellä perheet eivät useinkaan saa riittävää tukea.

Rikkinäisyys ja epäonnistumiset kuuluvat erottamattomasti elämään perheessä ja parisuhteessa. Ihanteista ja odotuksista huolimatta pettymykset kuuluvat parisuhteeseen. Evankeliumin ydinviestin mukainen uudelleen aloittamisen mahdollisuus voi välittyä vihkiparille tärkeällä tavalla, sikäli kun vihkivä pappi osaa huomioida heidän tilanteensa riittävällä herkkyydellä.

Uusperhe papin mielessä

Toimituskeskustelu ei ole terapiaa, mutta se voi olla parille ainutlaatuinen tilaisuus tulla hyvällä tavalla nähdyksi parina ja vanhempina. Monen läheisen suhtautuminen uudelleen avioituvien parisuhteeseen saattaa olla hämmentynyttä. Hyväksyvä ja rohkaiseva ilmapiiri toimituskeskustelussa voi olla korvaamaton kokemus uudelle avioparille ja vahvistaa heidän sitoutumistaan perheeseen. Näin itse vihkitoimitus ja siinä välittyvä Jumalan siunaus voivat liittyä parin mielessä hyvään kokemukseen papin katseen edessä. Näkymätön tulee näkyväksi juuri siinä, kuinka pappi asettuu vuorovaikutukseen parin kanssa.

Ennen toimituskeskustelua papin on hyvä tutkia omia käsityksiään perheestä. Millainen on papin oma perheihanne? Onko siinä tilaa elämän rosoisuudelle? Mitä pappi ajattelee avioerosta ja uudelleen avioitumisesta? Liittyykö hänen ajatuksissaan avioeroon ja uudelleen avioitumiseen sellaisia latauksia, jotka estävät häntä kohtaamasta vihkiparia hyväksyvällä ja kannattelevalla tavalla? Miten pappi on käsitellyt omia pettymyksiään ihmissuhteissaan? Merkityksellisessä kohtaamisessa aitous on avainasemassa. Papin on työstettävä omia asenteitaan ennen kuin asettuu armon välikappaleeksi ihmisten eteen.

Vihkikeskusteluun valmistautuminen


Uusperheen haasteet

Uusperheen suurimmat haasteet syntyvät siitä, että uuden parisuhteen muotoutuessa täytyy huomioida myös suhteeseen kuulumattomia ihmisiä. Entiset puolisot ja lapset on otettava huomioon tavalla tai toisella. Tilanne voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita sekä ulkopuolisuuden, kateuden ja riittämättömyyden kokemuksia.

Kuitenkin myös uusperheessä vanhempien parisuhde on koko perheen kivijalka. Sen varassa lepää myös uuden muotoutuvan perheen lasten turvallisuus ja hyvinvointi. Vanhemmuuden ja parisuhteen vaatimusten välillä tasapainoilu voi aiheuttaa hyvinkin ristiriitaisia oloja, jotka helposti saavat puolisot jopa epäilemään keskinäistä rakkauttaan.

Uusissa liitoissa, joissa puolisoilla on aikaisempiin suhteisiin syntyneitä lapsia, eletty elämä kulkee konkreettisella tavalla mukana. On tärkeää, että molemmat ovat riittävästi käsitelleet omaa ja toisen menneisyyttä voidakseen solmia toistensa lapsiin mahdollisimman mutkattomat suhteet ja pystyäkseen kohtelemaan kaikkia perheen lapsia tasaveroisesti omina itsenään.

On hyvä muistaa, että monella uusperheen lapsella on kokemuksia vanhempien välisistä jännitteistä ja kireästä ilmapiiristä eroperheessä. Uusi perhe voi tarjota lapsille uudenlaisia kokemuksia perheen aikuisten välisestä lämmöstä ja yhteydestä. Lapselle voi olla helpotus nähdä, että vanhemman elämä jatkuu eron jälkeen ja lapsi saa itse keskittyä omaan elämäänsä. Lapsen täytyy saada tuntea olevansa uusperheenkin vanhempien välisen suhteen sisällyttämä, vaikka hän ei koskaan ole suhteen ylläpitäjä. Tämä on huojentava kokemus lapselle ja vapauttaa hänet elämään oman ikävaiheensa mukaisia kasvuhaasteita.

Papin täytyisi kyetä kuuntelemaan mahdollisia riitasointuja samalla kun hän vilpittömästi ilmaisee iloaan puolisoiden halusta sitoutua toisiinsa. Pettymysten jälkeen on löytynyt uusi rohkeus. Vaikeuksia ei tarvitse kaivaa esiin, mutta niille voi antaa mahdollisuuden nousta keskusteluun. Esiin noustessaan ne tarjoavat papille tärkeän tilaisuuden osoittaa hyväksyntäänsä ja elämän rosoisuuden sietokykyään. Usein se, että vaikeista asioista voi puhua ääneen, auttaa näkemään ne normaaliin elämään kuuluvana kitkana eikä tulevien vaikeuksien ennusmerkkinä.

Kuten kaikki perheet ja parisuhteet, myös uusperheet muotoutuvat tiettyjen kehitysvaiheiden kautta. (Uusperheen kehitysvaiheista tarkemmin www.suhdesoppa.fi sekä www.perheaikaa.fi). Avioliiton solmiminen voi ajoittua mihin vaiheeseen hyvänsä. Pappi voi tutkia yhdessä parin kanssa myös sitä, mikä merkitys sitoutumisella on parille ja perheelle juuri tässä meneillään olevassa vaiheessa. Puolisot hyötyvät sen tiedostamisesta, missä vaiheessa uusperheen kehitystä he ovat ja mitä on mahdollisesti tulossa. Heitä auttaa myös sen hahmottaminen, että perheen kohtaamat haasteet ovat normaaleja uusperheen kehitysvaiheisiin kuuluvia vaiheita. Erilaisten uusperheen kehityskaarta hahmottelevien tutkimusten mukaan uusperheen perheidentiteetin vakiintumiseen voi mennä 4-15 vuotta.

Kysymyksiä vihkikeskusteluun


Lasten huomioiminen vihkikeskustelussa ja avioliittoon vihkimisessä

Vihkikeskustelussa on syytä siis kiinnittää huomiota sekä parisuhteeseen perheen hyvinvoinnin kulmakivenä että yhteiseen vanhemmuuteen uudessa perheessä.

Pappi voi pyytää paria kertomaan suhteensa alusta, sen vaiheista sekä tämän hetken iloista ja ristiriidoista. Uuspuolisoille on erityisen tärkeää saada kertoa oma rakastumistarinansa. Olisi hyvä viestiä parille, että he voivat puhua vapautuneesti myös ristiriitaisista puolista suhteessaan ilman pelkoa. Yhdessä voidaan sopia, mitä asioita puheeseen saa sisällyttää ja mikä on luottamuksellista keskustelua.

Vihkiparilla voi olla yhteisiäkin lapsia jo ennen avioliiton solmimista. Tällöin onkin luontevaa nostaa vanhemmuuden kysymyksiä keskusteluun sekä tiedustella parilta itseltään, millä tavalla he haluaisivat lapsia huomioitavan itse vihkitoimituksessa. Lapset voivat tehdä vihkitoimituksessa erilaisia käytännön tehtäviä tai lukea Raamatun tekstejä tai rukousta. Vähintä on, että heidät mainitaan puheessa ja rukouksessa nimeltä. Lapsen tai nuoren osallistuminen vihkitoimitukseen voi olla yksi mahdollisuus vahvistaa lapsen kokemusta kuulumisesta perheeseen.

Kun parilla on ei-yhteisiä lapsia, lasten huomioimiseen on syytä kiinnittää vielä enemmän huomiota. Vanhemman uusi liitto herättää lapsissa suurella todennäköisyydellä ristiriitaisia tunteita, vaikka suhde vanhemman uuteen puolisoon olisikin jo muotoutunut toimivaksi. On hyvä pitää mielessä, että lapsille lojaalius toista vanhempaa, ex-puolisoa, kohtaan voi aiheuttaa lisähämmennystä. Näitä tunnelmia vihkivän papin olisi hyvä kuulostella jo toimituskeskustelussa. Luottamuksellinen ilmapiiri keskustelun aikana auttaa myös pappia luovimaan herkässä tunneilmastossa vihkimisen aikana. Ottamalla lasten osuuden vihkitoimituksessa puheeksi pappi lähettää aina viestin, että lapset ovat oleellinen osa uutta muotoutuvaa perhettä.

Ideoita lasten huomioimiseen


Uusperhe tarvitsee selkeät rajat

Uusperheen suurimpia haasteita on pitää riittävän selkeitä rajoja suhteessa perheen ulkopuolisiin. Entiset puolisot ja isovanhemmat saattavat olla huolissaan omasta asemastaan lasten elämässä. Vanhemmuus ei rajoitu vain perheen sisään, ja kuitenkin perheen on voitava riittävästi päättää omista asioistaan. Millaisia kokemuksia puolisoilla on siitä, kenellä on valtaa perheen asioissa? Millaista apua he toivoisivat toisiltaan? Mistä asioista he ovat yhtä mieltä? Missä asioissa he tarvitsevat jatkuvaa keskustelua?

Tässä pappi voi tuoda esiin myös sitä tosiasiaa, että parisuhteessa on aina keskeneräisiä kysymyksiä, joista täytyy vain puhua uudelleen ja uudelleen. Välttämättä nämä asiat eivät ratkea koskaan, mutta on tärkeää, että molemmilla puolisoilla on kokemus siitä, että tulee kuulluksi oman kokemuksensa kanssa.

Perheen omien pelisääntöjen merkitys on sitä tärkeämpää, mitä enemmän ympärillä on muuttuvia tekijöitä. Kaikkien perheenjäsenten täytyy tietää, miten meidän perheessä toimitaan. Pappi voi suositella puolisoille perhepalaverien käyttöönottoa, jos uusperheessä ei vielä ole omia keinoja pitää kaikkia jäseniä kärryillä samanveroisesti.

Parisuhteen yksi tärkeimmistä kehityshaasteista on kahden perhekulttuurin muotoutuminen kolmanneksi. Se edellyttää riittävää irtautumista lapsuuden perheistä ja aikuisen roolin löytymistä suhteessa omiin vanhempiin. Molemmilta puolisoilta vaaditaan itsenäistymisen jälkeen kykyä taas liittyä toiseen, sovitella näkemyksiä yhteen ja luoda yhteistä kulttuuria perheeseen.

Uusperheen muotoutumisessa nämä jokaisen parin/perheen haasteet saavat lisää painetta edellisten liittojen perhekulttuureista. Erityisesti lasten mukana uuteen perheeseen siirtyy aikaisemman perheen ihanteita ja tapoja. Lapselle on tärkeää, että hänen todellisuutensa ei muutu liian nopeasti. Sen vuoksi jatkuvuuden turvaaminen on yksi vanhemmuuden tärkeimmistä tehtävistä siirryttäessä perheestä toiseen. Muutosten keskellä lapselle on tärkeää tuntea, että hän voi itsekin vaikuttaa elämäänsä eikä ole heittopussina aikuisten välillä. Vaikka vanhemmat päättävätkin perheen asioista, lapsen ja nuoren mielipidettä on hyvä kuulla hänen ikätasonsa mukaisesti.

Uusvanhemman rooli

Uudelle puolisolle voi kuitenkin olla hämmentävää joutua sopeutumaan hänelle vieraisiin käytäntöihin. Toimituskeskustelussa voi tarjota mahdollisuutta kertoa molempien puolisoiden kasvatusihanteista, ja siitä, mitä molemmat haluaisivat tuoda mukanaan aikaisemmista perheistään ja missä asioissa he toivoisivat löytävänsä jotain uutta ja erilaista perhe-elämäänsä.

Vanhemmuuden jakaminen ei ole itsestään selvää, kun toisella puolisoista ei ole yhteistä historiaa toisen lasten kanssa. Joskus uusvanhempi arkailee suhteen rakentamista toisen lapsiin, ettei uhkaisi perheen ulkopuolisen vanhemman paikkaa. On vaikea tietää, mitä uudessa roolissa odotetaan. Uuden perheen vanhempien on tarpeen puhua ja kuunnella toistensa kokemuksia tarkkaan. Tähän vihkivä pappi voi keskustelussa rohkaista.

Puolisoita kannattaa rohkaista antamaan toisilleen ikään kuin selkeä ”valtakirja” vanhemmuuteen omien lastensa suhteen ja lastensa kuullen. Hänen on hyvä ilmaista, että ”tässä on tämän perheen aikuinen, jolla on aikuisen velvollisuudet ja oikeudet”. Tärkeintä on, että lapset voivat kokea perheen molemmat aikuiset turvallisiksi ja luotettaviksi, lapsen kasvua tukeviksi aikuisiksi, vaikka vanhemman veroinen suhde ei olisikaan aina mahdollinen.

Toimituskeskustelussa papin on tärkeää nähdä uusperhe voimavarana sen jäsenille – niin aikuisille kuin lapsillekin. Sitoutuessaan toisiinsa puolisot sitoutuvat myös toistensa kipuihin ja iloihin. Lapset tuovat aina mukanaan molempia. Toinen toisensa taakkojen kantaminen myötä- ja vastoinkäymisissä tulee todennettua vahvimmin juuri vanhemmuudessa. Suurin osa uusperheistä selviytyy näistä haasteista siinä kuin muutkin perheet. Jotkut perheet joutuvat kipuilemaan enemmän sopeutuakseen. Kaikki perheet tarvitsevat tukea ja kannattelua arjen paineiden keskellä. Olisi hyvä jos kenenkään ei tarvitsisi pärjätä yksin. Keskustelussa voidaan nostaa esiin myös juuri tämän uusperheen tukiverkostoja. Mistä voisi löytää tukea, apua ja kumppanuutta arkeen myös perheenä?


Materiaalia avioliittoon vihkimiseen tai avioliiton siunaamiseen

Uusparin avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen ei poikkea juridisesti sisällöltään muista vihkimisistä tai avioliiton siunauksista. Eletty elämä saa näkyä avioliittoon vihkimisessä ja siunaamisessa. Vihkimisessä tai avioliiton siunaamisessa on tärkeää huomioida uusperheessä elävät lapset ja aikuiset ja heidän elämäntilanteensa. Tämä huomioiminen on syytä tehdä selväsanaisesti johdantosanoissa, puheessa ja esirukouksessa.

Lasten huomioimiseen on useita vaihtoehtoja. Joku lapsista voi esimerkiksi toimia tekstin tai rukouksen lukijana, huolehtia kukkakimpusta vihkimisen aikana tai huolehtia vihkisormuksesta vihkimisen alkuosan ajan. Lapset voivat saapua kirkkoon kulkueessa vihkiparin edellä tai jäljessä.

Jos lapset halutaan kutsua alttarille siunattavaksi, se voi tapahtua Herran siunauksen aikana. Pappi voi ennen siunausta kutsua lapset alttarille ja sanoa: ”Tästä tilaisuudesta voimme kaikki lähteä jatkamaan juhlaa siunauksen saattelemina. Hyvä hääpari ja lapset NN, NN ja NN, polvistukaa nyt alttarille ja ottakaa vastaan siunaus.”

Pappi voi jo ennen vihkikeskustelua pyytää, että vanhemmat juttelevat lasten kanssa vihkimisestä ja siitä, millä tavalla lapset voisivat olla mukana toteuttamassa sitä. Näin sekä lapsilla että vanhemmilla olisi jo vihkikeskustelussa valmiuksia sopia vihkimisen kulusta.

Samaan aikaan, kun huomioidaan koko perheen tilanne, on syytä muistaa se, että avioliitto on kahden aikuisen välinen liitto. Koko vihkitoimituksessa tai avioliiton siunaamisessa tulee antaa eväitä avioparille. Pappi voi puheessa käsitellä esimerkiksi avioliittoa Jumalan lahjana ja järjestyksenä, avioliittoa puolisoiden kasvun paikkana, perhettä yhteiskunnan perussoluna, iloa ja kiitollisuutta, rakkautta ja uskollisuutta, tunnetta ja tahtoa, uuden alun tuomaa toivoa, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista sekä sukulaisten ja ystävien tukea. Puheessa tulee kuulua perheen uusi tilanne sekä siihen sopeutuminen ja sitoutuminen ja asioiden jakamisen tärkeys.


Vihkitoimitukseen liittyvän materiaalin löydät
TÄSTÄ LINKISTÄ.



Uusperheen rukous


Muistilistat papille vihkikeskusteluun ja -toimitukseen valmistautuessa

Koko materiaali yhtenä tiedostona

Tekijät: Anne Anttonen, Terhi Paananen

Tämän sivun lyhytosoite: http://sakasti.evl.fi/mutkattomatsuhteet

Palaute sivun ylläpitäjälle

Kiitos palautteesta!

Sulje
Palautteen aihe Palautetta tästä sivusta Yleinen palaute Palaute Nimi Sähköpostiosoite Haluan että minuun otetaan yhteyttä
Muistathan antaa sähköpostiosoitteesi, jos haluat vastauksen!
Eteläranta 8, PL 210 00131 Helsinki | Vaihde (09) 1802 1 | Kartta Evästeet Palaute sivun ylläpitäjälle