Palvelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
työntekijöille ja toimijoille

Avustaminen Raamatussa

Vanha Testamentti ja avustaminen

Vanha testamentti (VT) velvoittaa seurakuntia muun vähäosaisten auttamiseen. VT:ssa mainitaan usein neljä henkilöryhmää, joista olisi erityisesti pidettävä huolta: muukalaiset, lesket, orvot ja köyhät. He olivat sen ajan syrjäytyneitä.

“Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.”(5. Moos. 14:28-29)

“Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto” (5. Moos.15:1)

“Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne. Kun olette ravistaneet oliivit puista, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput.” (5. Moos. 24:19-21)

VT velvoittaa myös yhteistyöhön muun yhteiskunnan kanssa. Avustaminen on koko kansan asia:

“Eivät he aja orvon etua, eivät tahdo hänen voittavan asiaansa, eivät puolusta köyhän oikeutta. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle, sanoo Herra” (Jer.5:28-29).

“Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes.58:6-8).

Uusi Testamentti ja avustaminen

Uusi testamentti (UT) tuo rakkauden käskyn lisäyksenä VT:iin. Jeesuksen esimerkki ja toiminta velvoittaa aineelliseen auttamiseen pienilläkin resursseilla (esim. ruokkimisihmeet Matt. 14:13-21, 15:32-38). Rakkauden käsky ei ole kohdistettu vain diakoniatyölle, vaan se edellyttää yhteistyötä koko seurakunnan ja sitä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Auttaminen on yhtä tärkeätä kuin avun saaminen.

“Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:35-36)

Laupiaan samarialaisen (Luuk. 10:25-37) esimerkki suuntaa sanomansa selkeästi jokaiselle henkilökohtaisesti. Seurakunnan tehtävä onkin antaa mahdollisuus kaikille seurakuntalaisille auttamiseen omalla tavallaan. Seurakunnan pitäisi toimia niin, ettei kukaan kulkisi tietämättään apua tarvitsevan ohitse. Kollektiivisesti samarialaisen teksti puhuttelee kirkkoa. Usein mekin kirkon työntekijöinä kävelemme ohitse ja uskomme tekevämme oikein, koska esimerkiksi vallitsevan käsityksen mukaan avustaminen on yhteiskunnan tehtävä eikä ensisijaisesti sen, joka kohtaa hätään joutuneen.

"Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'"

Tämä kohta koskettaa kirkkoakin. Samarialainen ei jakanut toisten rahaa tai saarnannut ja vaatinut toisilta uhrauksia, vaan otti omasta kukkarostaan rahaa korvatakseen isännän vaivan.

Alkuseurakunnan yksi keskeisistä tehtävistä oli taloudellisen avun jakaminen. Kun tämän työn hoitaminen oikeudenmukaisesti tuntui vievän kaiken ajan eikä aikaa jäänyt riittävästi Jumalan sanalle valittiin apostolien avuksi seitsemän miestä hoitamaan aineellista avustamista. (Esim. Apt. 6:1-7)

Velvollisuus ja tarve auttaa perustuu kirkon sanomaan. Tämä ilmenee ahdistavastikin esimerkiksi Johanneksen kirjeessä:

“Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1.Joh.kirje 3:17)

Taloudellisessa avustamisessa ei ole kysymys lain kirjaimen täyttämisestä tai siitä että meidän pitäisi tehdä hyvää ja auttaa lähimmäisiämme ollaksemme täydellisiä tai parempia kristittyjä. Emme myöskään pysty poistamaan köyhyyttä teoillamme.

“Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." (Ef. 2:9)

Kaikkein tärkein on rakkaus, se toteuttaa koko lain.

“Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” (1. Kor. 13:3)


Tämän sivun lyhytosoite:

Palaute sivun ylläpitäjälle

Kiitos palautteesta!

Sulje
Palautteen aihe Palautetta tästä sivusta Yleinen palaute Lähettämällä palautteen hyväksyn tietojeni käsittelyn Palaute Nimi Sähköpostiosoite Haluan että minuun otetaan yhteyttä
Muistathan antaa sähköpostiosoitteesi, jos haluat vastauksen!
Eteläranta 8, PL 210 00131 Helsinki | Vaihde (09) 1802 1 | Kartta | Tietosuoja | Evästeet | Palaute